Turkian suku kokoontuu kesätapaamiseen lauantaina 17.8.2019 klo 12-16 perinteisille Muukonniemen, Turkianlahden, Lamposaaren seutuville työväentalolle, Utrasaarentie 284, 53400 Lappeenranta. Tilaisuus alkaa ruokailulla, kirkas lohikeitto tykötarpeineen ja jälkiruokineen, sitten ohjelmaa ja tarinoita ja lopuksi päätöskahvi täytekakkuineen. Erityisruokavaliot huomioidaan. Osallistumismaksu 20/10 €.

Sukujuhlat ja sukukokous 2.7.2017

Sukujuhlat onnistuivat hienosti Lappeenrannan Marjolassa. Paikka on Etelä-Karjalan invalidien loma- ja kokoushotelli ja sopi erinomaisesti sukujuhlien pitopaikaksi.

Paikalla meitä oli reilut 100 henkilöä. Vauvoista vaareihin. Mukavaa, että paikalle oli tullut myös Vehkalahden Turkioita ja muitakin suvun ystäviä. Sää suosi aurinkoisena.

Ohjelmaan oli pyritty saamaan sekä vanhaa että uutta. Päivä alkoi juhlallisella Suomen lipun nostolla sukuviirien keskelle. Rovasti Antti Vanhanen kuvasi perinteen merkitystä ja suvun päämies toivotti väen tervetulleeksi ja onnitteli myös ”Lintu-Antti Turkiaa saamastaan Käsityöneuvoksen arvonimestä. Mestaripelimanni Juha Kuorttinen esiintyi kanteleensa avulla useissa kohtaa. Ilmoittautumiset ja osallistumismaksut hoitivat Riikka-Maria Turkia, Oili Kaila ja Aila Saarentaa

Marjola sopi hyvin tuttavien tapaamiseen ja tarinointiin. ”Haastettiin suut makiaks”. Lapsille oli perinneleikkinä ”Kymmenen tikkua laudalla” ja ongintaa. Suurimmat kisat käytiin tikanheitossa, jossa oli yli 40 osallistujaa, naisia, miehiä, tyttöjä ja poikia. Myös pussijuoksussa käytiin leikkimielinen kisa. Uutuutena oli nuoren Jaakko Turkian karate-näytös. Kiitos järjestäjille Aila Saarentaa, Oili Kaila, Marketta Auvinen, Heikki Turkia, Veikko Turkia.

Suvun valokuva-albumit olivat ahkerassa käytössä ja Ari Turkia vastasi vanhojen sukujuhlien videotallenteiden esittelystä ja Sukupuu-ohjelman toiminnasta. Markus Savuaho tallensi päivän uutta DVD-taltiota varten, jonka hän lupasi toimittaa suvun käyttöön suvulta ostettavaksi. Suuret kiitokset siitä.

Päivän talous hoidettiin osallistumismaksulla ja arvanmyynnillä, josta vastasivat Marketta Auvinen ja Pirkko Turkia. Suku kiittää kaikkia arvokkaita ja kauniita arpajaispalkintoja lahjoittaneille.

Yhdessä paneuduttiin Turkian suvun tarinoihin. Marketta Turkia kertoi Rauni Turkian muistoja Vanhan Turkian mäeltä sota-aikoina, jolloin siellä Dallape´- orkesteri ja lehmät viihdyttivät sotilaita. Marja-Riitta Suikki kertoi juhlapäivässä mukana olleen yli 100-vuotiaan Maria Koposen o.s. Turkia elämän tarinan. Antti Turkia kertoi mukavan tarinan vanhoilta kouluajoilta ja Markku Turkia kertoili Alma Koskimiehen o.s. Turkia tarinoita ja runoja.

Erilaisia tarinoita ja muisteluksia toivottiin lisää ja niitä toivotaankin lähetettävän puheenjohtajalle.

Markku Turkia kertoi DNA-sukututkimuksesta ja saamistaan kokemuksista siitä.

Palautetta saa antaa:
Yhteydenotot sähköpostilla osoitteeseen puheenjohtaja (at) turkiansuku.fi

Suku on myös Facebookissa, liity mukaan ja käy tykkäämässä www.facebook.com Turkian suku

Sukukokouksen 2.7.2017 päätökset:

Päätettiin, että Turkian sukuseura ry perii erillisen 10 euron liittymismaksun uusilta yli 15-vuotiailta jäseniltä. Jäsenmaksun suuruus päätettiin säilyttää edelleen 10 €:n suuruisena. Maksu peritään vain sukujuhlavuosina eli viiden vuoden välein. Kannatusjäsenmaksu säilytettiin 150 eurona.

Sukuhallitus

Sukuhallituksen puheenjohtajaksi eli suvun päämieheksi valittiin Markku Turkia Lisäksi hallitukseen valittiin:

  • Marketta Auvinen
  • Oili Kaila
  • Sari Määttä
  • Aila Saarentaa
  • Riikka-Maria Turkia
  • Tuomo Turkia

Sukuhallitusta voi täydentää myöhemmin. Sukuhallitus tekee muut toimihenkilövalinnat.

Toiminnantarkastajaksi valittiin Marja-Liisa Levänen ja varatoiminnantarkastajaksi Mervi Turkia.

Jäsenmaksu

Turkian sukuseura ry perii erillisen 10 euron liittymismaksun uusilta yli 15-vuotiailta jäseniltä. Jäsenmaksun suuruus päätettiin säilyttää edelleen 10 €:n suuruisena. Maksu peritään vain sukujuhlavuosina eli viiden vuoden välein. Kannatus- ja ainaisjäsenmaksu säilytettiin 150 eurona. Hallituksen esityksestä voi sukuseuran kokous kutsua sukuseuran kunniajäseneksi henkilön, joka on erityisesti ansioitunut seuran toiminnassa tai muulla toiminnallaan edistänyt huomattavasti seuran tarkoituksen toteutumista. Kunniajäsen on vapaa jäsenmaksusta.

Saaja: Turkian suku ry
Tilinro: FI47 5620 5720 0204 92
Viestiksi: nimi /henkilöiden nimet, joista jäsenmaksu maksetaan.

Sukujuhlat 2012

Suvun tärkein tapahtuma, joka viides vuosi järjestettävät sukujuhlat pidettiin 1.7.2012 Lappeenrannan Harjulassa Marja-Riitta ja Risto Suikin kotona.

Vanhan navetan vintille viritetty juhlapaikka, pihapiiri ja upeasti entisöity talo loivat mainiot puitteet onnistuneille sukujuhlille ja sukukokoukselle. Sää suosi jälleen kerran kokoontumistamme.

Juhlille osallistui yli sata sukulaista ja erityisen mukava oli nähdä monia lapsiperheitä päivää viettämässä.

Juhlat kulkivat perinteisesti. Siniristilippu nostettiin isäntäväen kanssa salkoon, puheenjohtaja toivotti juhlaväen tervetulleeksi, rovasti Antti Vanhanen piti kauniin puheen ja mestaripelimanni Juha Kuorttinen esitti kanteleen soittoa.

Pitopalvelu Lounas-Keidas vastasi koko päivän ruumiin hyvinvoinnista taidokkaasti.

Mukana oli myös tikkakisa, pussijuoksu ja paperipalloleikki.

Kiinnostusta ja mukavia muistoja toivat myös vanhat sukujuhlafilmit, jotka nykyteknologialla kunnostettuina toivat muistoja yllättävän monen sukujuhlan takaa. Aika kuluu, ihmiset muuttuvat, mutta sukujuhlat säilyvät.

Vuokko ja Pirkko möivät arvat Danielin kanssa. Arvokkaita palkintoja oli kertynyt yllin kyllin. Arvat ja osallistumismaksut pitivät päivän loppusaldon kohtuullisena.

Juhlakokouksessa saimme kuulla professori Marko Tikan mainion esityksen mestaripelimanni Jaakko Sunin elämäntaipaleelta Joutsenon-Nuijamaan seuduilta. Saimme myös katsauksen hanurin ja hanurimusiikin kehityksestä.

Perinteisen sukujuhlanäytelmän esittivät Tapani Kaapro ja Antti Turkia menneitä sukujuhlia henkilökohtaisesti muistelevalla vuoropuhelullaan. Tästä saimme taltioitua monia mukavia muistoja ja sattumuksia sukujuhlien alkuajoista lähtien. Kiitos siitä heille.

Sukukokous

Sääntöjen edellyttämä sukukokous on suvun korkein päättävä tilaisuus. Kokoukseen tulikin paljon asioita, koska taloussäännöt ja seuran säännöt piti ajantasaistaa sekä tilit ja muuta asiat käsitellä.

Toiminnan kehittämisestä keskusteltiin. Toivottiin vuosittain jotain pienimuotoista tapahtumaa ja yhtä välitapaamista. Jäsenmaksuksi päätettiin 10 euroa vuodelta. Sukukokous valitsi sukuhallituksen ja sille puheenjohtajan eli suvun päämiehen.

Aikaisemmat sukujuhlat

  • 15. sukujuhlat 2.7.2017 Loma- ja kokoushotelli Marjola Lappeenranta
  • 14. sukujuhlat 1.7.2012 Risto ja Marja-Riitta Suikin tila Harjula Lappeenranta
  • 13. sukujuhlat 1.7.2007 Hytin VPK:n talo Lappeenranta
  • 12. sukujuhlat 7.7.2002 Paavo ja Veera Turkian tila Urhola Taipalsaari
  • 11. sukujuhlat 1997 Pitotalo Miekkala, Lappeenranta Partala,
  • 10. sukujuhlat 5.2.1992 Pitotalo Miekkala, Lappeenranta Partala
  • 9. sukujuhlat 19.7.1987 Jaakko ja Raija Turkia Nuijamaa
  • 8. sukujuhlat 11.7.1982 Aarne ja Maija Ruokosen tila Lappeenrannan Saikkola
  • 7. sukujuhlat 3.7.1977 Jussi ja Risto Turkian tila Taipalsaari
  • 6. sukujuhlat 9.7. 1972 Tenho Hartikan tila Lappeenranta Hartikkala
  • 5. sukujuhlat 2.7.1967 Aarne ja Aila Raution tila Taipalsaari Paarmala
  • 4. sukujuhlat 1.7.1962 Arvo Turkian tila Lappee Muukko
  • 3. sukujuhlat 30.6.1957 Tapani Turkian tila Lappee Saikkola
  • 2. sukujuhlat 29.6. 1952 Sulo Turkian tila Taipalsaari Niemisen kylä
  • 1. sukujuhlat 22.6.1947 Pekka ja Elsa Turkian tila Lappee Muukko

Tarinoita ja ohjelmaa sukujuhliin

  • Suvussa on paljon erilaista luovuutta. Toivomme, että vinkkaisitte meille sukujuhliin sopivista esittäjistä. Nämä voivat olla lapsia tai aikuisia. Lauluja, runoja, näytelmiä, sketsejä, muisteluja, tarinoita, videoita tms. Parista minuutista pariin kymmeneen minuuttiin. Ota näistä yhteys puheenjohtajaan tai sihteeriin.

Suvun hallitus toivoo, että saisimme suvusta erilaisia tarinoita ja muistoja talteen.

Tarinoita

Muistelmia kintereillä

Me suomalaiset olemme yksi maailman lukutaitoisimmista kansoista. Mutta olemmeko koskaan kysyneet mielessämme miten niin on. Me kumminkin asumme täällä korussa pohjoisessa maassa. Kuinka ihmisillä on ollut mahdollisuutta harrastaa muutakin, kun on ollut työ jokapäiväisen elannon hankkimiseksi. Uskon, että siitä ja varsinkin lukutaidon oppimisesta ihan jokaiselle, saamme olla kiitollisia Suomen papeille ja kanttoreille ja kinkerijärjestelmälle.

Minun syntymäpitäjäni on Lappeenranta ja seurakuntakinkereistä on muistoja jo ihan lapsuudesta. Piti lukea katekismus, oli osattava ulkoa käskyt ja uskonkappaleet, kanttori niitä kuulusteli

Maalaistytön muistoja kotinsa ja muunkin elonsa ajalta

(Kirjoitettu Euro-Suomen aikaan)

Olen syntynyt Etelä-Karjalan pienessä kylässä. Kotini oli Saimaan eteläisimmällä rannalla hyvin kauniilla paikalla. Se on siellä vieläkin. Haluan nyt kertoa vähän tuon vanhan suvun vaiheista. Lappeen kirkkoherra Gummerus teki v. 1947 sukuselvityksen, josta näkyy, että suku on elänyt siellä ainakin 1600-luvulta. Lappeen kirkonkirjat ulottuvat vain siihen asti, vanhemmat ovat Pikku-vihan aikana hävinneet. Näissä papereissa, mitkä ovat olemassa, on sukupolvia 10. Ja olen hyvilläni, että nykyään vanhaa tilaa hoitaa nuori isäntä ja hänelläkin on poika, tuleva 11. isäntä.

Tila ei ole suuri. Minun lapsena ollessani lienee viljeltyä ollut 10-15 hehtaaria, pari luonnonniittyä ja metsäinen haka, missä lehmät kävivät laitumella. Niitä oli tavallisesti 7 lypsävää ja nuorta karjaa. Lypsykarjaa ei nyt ole vaan mullikoita. Lampaita ja kanoja, joita nuoruudessani oli, ei nyt ole. Nykyinen isäntä, veljeni pojanpoika, vuokraa heinämaata naapureilta, jotka ovat luopuneet tilan pidosta.

Kyllä se maataloustyö on vuosikymmenien aikana suuresti muuttunut, kun on tullut monenlaisia koneita. Niittokone oli kyllä minunkin lapsuudessani olemassa ja yhteinen puimakone naapurin kanssa. Ja separaattori, jolla maidosta erotettiin kerma voita varten.

Työpäivät olivat pitkiä. Meitä lapsia oli 4, vanhin veljeni lähti naimisiin mentyään pois kotoa, niin, että meille ja vanhemmille kyllä riitti työtä. Muistan, miten harmitti, kun piti olla pellolla, kun naapurin lapset, leikkitoverimme, jo menivät uimaan. Se järvi se oli tärkeä, pieni Saimaan lahti, jossa keskellä pieni saari. Keväisin vietiin lehmät siinä lahden takana olevalle niemelle, jossa piti veneellä käydä lypsyllä.

Kyllähän minä aioin maataloudesta leipäni hankkia. Kotoa käsin kävin karjanhoitokoulun, olisin siinä ammatissa varmaan pysynytkin, mutta sota sen jotenkin sotki. Ja siihen ammattiin minä tänne kyllä tulin, mutta se loppui, kun karja vietiin pois. Mutta olen kyllä nykyiseen osaani tyytyväinen. Omaa pihaa on ollut mukava hoitaa ja viljellä, minkä nyt enää jaksan. Mutta kun vain maatalous täällä Euro-Suomessa jotenkin pysyisi hengissä ja että Suomea suojeltaisiin sodilta ja muilta onnettomuuksilta.